Painajaiset
Painajaiset eli pahat unet. Mistäs sitä aloittaisikaan. Vuosina 2010-2013 taisin nähdä painajaisia varmaan joka ikinen yö. Ei ihme, että olin niin väsynyt noihin aikoihin, kun olin kuitenkin koko yön juossut pakoon erilaisia pelottavia hahmoja. Olin ihan oikeasti aamulla niin väsynyt, että lihaksiin ja kaikkialle sattui. Onneksi en enää näe painajaisia juuri ollenkaan (kiitos lääkkeiden), mutta muistan silti sen erittäin ahdistavan ja toivottoman fiiliksen, mikä painajaisiin yleensä liittyy. Muistan myös, kuinka jotkut unet tuntuivat kestävän tuntikausien ajan. Ja sitten, kun luulin painajaisen vihdoin olevan ohi, se alkoikin uudelleen. Ja se meni aina samaa rataa. Vaikka kuinka olisin yrittänyt jotain muuta, lopputulos oli aina tismalleen sama. Ei ihme, että muistan jotkut unistani erityisen hyvin, koska olen käynyt ne läpi ainakin kymmeniä kertoja.
Nyt niitä oman elämän esimerkkejä.
Esimerkkiuni 1:
Pohjustan ensin asiaa hieman. Olin 12-vuotias, kun rupesin katsomaan The Walking Dead -sarjaa. Jos joku ei tiedä, se sarja kertoo maailmanlopusta ja zombeista. Se on kirjaimellisesti taistelua elämästä ja kuolemasta. Näin jälkeenpäin ajatellen, olin aivan liian nuori ruvetessani katsomaan kyseistä sarjaa. Olin myös tosi herkässä iässä, ja kaikki kauhuaiheiset jutut kiinnostivat hirveästi. Sain kuitenkin kärsiä uteliaisuudestani ja herkkyydestäni, kun zombeihin liittyvät painajaiset alkoivat. Nyt saatte kuulla yhden mun pahimmista ja toistuvimmista painajaisista.
On pimeää. Ja hiljaista. Olen yksin. En edes tiedä missä. Jossain metsässä kai? Tunnelma on painostava. Pelkään, mutta mitä? Kuulen kauempaa ruohikon kahinaa ja epämääräisiä ääniä. Jokin on tulossa. Pelottaa. Äänet voimistuvat. Pinkaisen pakoon, vielä kun voin. Kuulen, kuinka perääni lähdetään. Niitä on monta. Kuinka mä selviän? En jaksa juosta enää. Yritän, mutta jalat ei vain kanna enää. Ne ovat ihan kannoillani. Mitä mä teen? Mulla ei ole enää voimia. Lysähdän tahtomattani maahan. Ne saavuttavat mut. Tunnen, kuinka niiden hampaat uppoavat mun lihaan...
Ja sitten herään ihan hikisenä ja paniikissa. Laitan yövalon päälle. Kestää hetki, ennen kuin hengitys tasaantuu, ja tajuan olevani turvassa omassa sängyssäni. Pitäisi mennä uudelleen nukkumaan, mutta ei jostain syystä huvita. Pidän valon päällä, ettei mun tarvitse nukahtaa pimeässä.
Esimerkkiuni 2:
Vähän taustaa taas ensin. Näin tän seuraavan painajaisen joskus syksyllä 2017. Elokuussa samana vuonna oli juuri tapahtunut Turun puukkoisku, mistä tämä uni sai vaikutteita.
Olen koulussa. Koulurakennus ei ole sama, missä oikeasti opiskelen, mutta koulukaverit ovat samat. Meillä on just ruokatunti tai joku tauko meneillään. Ihmiset seurustelevat keskenään, ja puheensorina täyttää tilan. Katson ympärilleni, ja huomaan uhkaavan näköisen miehen kurkkivan ikkunasta sisään. Tiesin heti, että jotain on meneillään. Ennen kuin ehdin edes avata suutani, pommi räjähtää. Hetken on täysin hiljaista, mutta se johtuu vain siitä, että korvani ovat lukossa. Tunnelma on hysteerinen ja epäuskoinen. Ihmiset juoksevat sinne sun tänne ja panikoivat. Seuraan ihmismassaa yläkertaan ja piiloudun. Aika tuntuu suorastaan matelevan. Pommittaja tulee yläkertaan ja kuuntelen hänen lähestyviä askeliaan. Tunnelma on niin tiivis, että sitä voisi leikata veitsellä. Pidän silmäni tiukasti kiinni, ja sitten kuulen askelien pysähtyvän eteeni. Hän löysi minut.
Valitettavasti mun muistikuvani tästä unesta ovat niin hatarat, että en muista kunnolla, miten tämä uni päättyi. Muistan kuitenkin, että se tuntui kestävän useita tunteja. Se oli aika pelottava uni, ottaen huomioon sitä edeltäneet tapahtumat Suomessa ja maailmalla.
Esimerkkiuni 3:
Tämän unen näkemisen aikoihin olin katsonut American Horror Storyn 4. kautta, jolla esiintyy semmoinen pelottava murhaajapelle. Taisin saada hieman traumoja siitä, kun se kerran tuli mun uniin kummittelemaan. Olin katsonut AHS:n lisäksi Pretty Little Liars -sarjaa, josta uni myös sai vaikutteita. Merkitsin mun päiväkirjaan tämän unen 16.7.2015.
Olen meidän hevostallilla. Siellä on muitakin ihmisiä, kuten sukulaisia. Lisäksi siellä pyörii AHS:stä tuttu murhaajapelle, johon kukaan muu ei tunnu kiinnittävän mitään huomiota. Pelle tuijottaa ja seuraa mua koko ajan. Se rupeaa jahtaamaan mua ihan kunnolla, ja vaikka kuinka juoksen pakoon, pelle saa mut kiinni. Pelle raahaa mua kauemmas tallilta ja muista ihmisistä, ja yritän huutaa apua. Kukaan ei reagoi avunpyyntööni mitenkään. Lopulta saan riuhtaistua itseni pellen otteesta irti ja juoksen takaisin muiden luo. Sama asia toistui vielä monta kertaa uudelleen, ennen kuin uni päättyi heräämiseeni.
Tämä painajainen oli tosi kamala, koska tunsin oloni niin epäturvalliseksi, vaikka olin läheisten ihmisten ympäröimänä. Se pelle tuntui aina olevan läsnä ja kykenevä kidnappaamaan mut, vaikka kuinka juoksin pakoon ja taistelin vastaan. Tämän takia se muistutti PLL -sarjaa. Ärsyttävintä oli se, että unen tapahtumat toistuivat täysin samanlaisina vielä monta kertaa ennen kuin heräsin.
Unihalvaukset
Unihalvaus on unen ja valveen rajalla esiintyvä tila, johon liittyy kyvyttömyys liikkua sekä kokemuksia pahuuden läsnäolosta, hallusinaatioita, paineen tunnetta rintakehän päällä ja hengitysvaikeuksia. Tila johtuu aivoihin tulleesta häiriöstä, jonka vuoksi tietoisuus herää ennen REM-uneen liittyvän lihashalvauksen päättymistä. Yleisimmät unihalvaukset luokitellaan tunkeutujakokemuksiin (huoneessa paha olento), Incubus-kokemuksiin (hengitysvaikeuksia ja paineen tunnetta rinnan päällä -> kehon päällä oleva tai sisään tunkeutuva olento) ja tasapainohallusinaatioihin (esim. sängyn keinumista, leijumista, nousemista, putoamista tai kehostapoistumista). Unihalvaukset ovat pelottavia, mutta vaarattomia. Ne ovat yleensä lyhytkestoisia ja itsestään päättyviä. Unihalvauksen voi saada loppumaan myös tahdonvoimalla, ulkoisella äänellä tai toisen ihmisen kosketuksella.
Koin unihalvauksia aika paljon vuosina 2012-2014. Ne säikäyttivät mut niin pahasti, että aloin pelkäämään pimeää ihan toden teolla. Nukuin valot päällä melkein joka yö noin vuodesta 2013 vuoteen 2018. Nyt olen pikku hiljaa opetellut nukkumaan pimeässä uudelleen. En enää pelkää pimeää samalla tavalla, ja nukkuminenkin onnistuu nykyään paljon paremmin mun lääkkeeni ansiosta. Unihalvaukset (ja tietyt hahmot) ovat jättäneet mut vihdoin rauhaan, ja olen todella kiitollinen siitä.
Nyt saatte kuulla, millaisia unihalvauksia ja yövierailijoita mulla on ollut.
Esimerkkiunihalvaus 1:
Tämä unihalvaus on kaikista pahin ja eniten toistuvin, mikä mulla on ikinä ollut. Varoituksen sana: seuraava unihalvaus on saanut suuria vaikutteita Kauna -elokuvasta.
Koin unihalvauksia aika paljon vuosina 2012-2014. Ne säikäyttivät mut niin pahasti, että aloin pelkäämään pimeää ihan toden teolla. Nukuin valot päällä melkein joka yö noin vuodesta 2013 vuoteen 2018. Nyt olen pikku hiljaa opetellut nukkumaan pimeässä uudelleen. En enää pelkää pimeää samalla tavalla, ja nukkuminenkin onnistuu nykyään paljon paremmin mun lääkkeeni ansiosta. Unihalvaukset (ja tietyt hahmot) ovat jättäneet mut vihdoin rauhaan, ja olen todella kiitollinen siitä.
Nyt saatte kuulla, millaisia unihalvauksia ja yövierailijoita mulla on ollut.
 |  |
Esimerkkiunihalvaus 1:
Tämä unihalvaus on kaikista pahin ja eniten toistuvin, mikä mulla on ikinä ollut. Varoituksen sana: seuraava unihalvaus on saanut suuria vaikutteita Kauna -elokuvasta.
Herään. Tai ainakin luulen herääväni. On pimeää ja hetkinen... En pysty liikkumaan! Mitä tapahtuu? Mua pelottaa. Tunnelma on tosi painostava ja ahdistava. On vaikea hengittää. Vaikka kuinka yritän liikuttaa raajojani, se ei vaan onnistu. Loppuisipa tämä jo. Ahdistaa. Hetkinen... Tuolla nurkassa on jotain. Mun hengitys salpaantuu. Se on pelottavan näköinen nainen, jonka iho on omituisen kalpea. Mustat hiukset roikkuvat elottomina puoliksi kasvojen edessä, ja vaatteet ovat risaiset. Lopulta katseeni kohdistuu naisen kasvoihin, jotka ovat pelottavassa virneessä. Tunnistan kyseisen otuksen. Se on Kauna. Ennen kuin huomaankaan, se on jo sänkyni vieressä. Auttakaa minua. Tekisi mieli huutaa, mutta en pysty. Itkettää. Miksi en voisi jo herätä? En tykkää tästä. Seuraavaksi lakananvalkea Kauna siirtyy päälleni ja yrittää imeä sieluni. Säikähdän ihan tajuttomasti. Yritän herättää itseni, mutta en onnistu. Lopulta en voi tehdä muuta kuin tuijottaa sitä. Sen kasvot ovat vieläkin ivallisessa virneessä. Tunnen, kuinka mun pelko ruokkii sitä. Sitten se onkin jo ohi.
Herään yhtäkkiä ihan paniikissa ja pomppaan säikähtäneenä sängystä ylös. Pystyn taas liikkumaan normaalisti eli olen vihdoinkin kunnolla hereillä. Laitan yövalon päälle. Olen vieläkin niin säikähtänyt, etten uskalla mennä heti nukkumaan. Katson puhelimesta söpöjä koiravideoita niin kauan, että rupeaa väsyttämään, ja pian nukahdan uudelleen. Pidän sormet ristissä, että en kohtaisi Kaunaa ainakaan samana yönä uudelleen.
Esimerkkiunihalvaus 2:
Tämä seuraava unihalvaus ei ollut oikeastaan ollenkaan pelottava, mikä on todella erikoista. Tähän kokemukseen liittyi myös auditiivisia harhoja eli ääniä. Yleensä koen unihalvauksissa vain hallusinaatioita eli näköharhoja.
Herään. Tai ainakin luulen herääväni. Hetkinen... En pysty liikkumaan ollenkaan! Äh, taas unihalvaus. Mua ei kyllä ahdista ollenkaan. Onpas outoa. Hetkinen... Mun huoneessani on jotain. Käännän katsettani, ja näen sänkyni vieressä seisovan kaksi identtistä kaksostyttöä. He ovat iältään noin 8-vuotiaita, ja he ovat pukeutuneet vanhanaikaisiin mustavalkoisiin vaatteisiin. Tytöillä on pitkät tummat hiukset ja ruskeat silmät. Minua ei kuitenkaan pelota ollenkaan. Tytöt kuiskuttelevat toisilleen jotain englanniksi. En saa selvää mitä he puhuvat, mutta olen utelias. Haluaisin sanoa tytöille jotain, mutta en pysty. Tosi ärsyttävää. Sitten herään.
Se oli hieman erilainen unihalvaus, ja oikeastaan aika kivakin kokemus. Tämän unihalvauksen koin vain kerran, mutta mua ei haittaisi kokea sitä uudelleen, sillä haluaisin niin saada selvää, mitä ne kaksostytöt puhuivat.
Toivon todella, että tykkäsitte tästä postauksesta ja, että piditte sitä mielenkiintoisena myös. Tavoitteenani oli antaa mahdollisimman realistinen kuva omista painajaisistani ja unihalvauksistani. Toivottavasti onnistuin siinä. Nähdään taas pian seuraavan postauksen merkeissä!
Herään yhtäkkiä ihan paniikissa ja pomppaan säikähtäneenä sängystä ylös. Pystyn taas liikkumaan normaalisti eli olen vihdoinkin kunnolla hereillä. Laitan yövalon päälle. Olen vieläkin niin säikähtänyt, etten uskalla mennä heti nukkumaan. Katson puhelimesta söpöjä koiravideoita niin kauan, että rupeaa väsyttämään, ja pian nukahdan uudelleen. Pidän sormet ristissä, että en kohtaisi Kaunaa ainakaan samana yönä uudelleen.
Esimerkkiunihalvaus 2:
Tämä seuraava unihalvaus ei ollut oikeastaan ollenkaan pelottava, mikä on todella erikoista. Tähän kokemukseen liittyi myös auditiivisia harhoja eli ääniä. Yleensä koen unihalvauksissa vain hallusinaatioita eli näköharhoja.
Herään. Tai ainakin luulen herääväni. Hetkinen... En pysty liikkumaan ollenkaan! Äh, taas unihalvaus. Mua ei kyllä ahdista ollenkaan. Onpas outoa. Hetkinen... Mun huoneessani on jotain. Käännän katsettani, ja näen sänkyni vieressä seisovan kaksi identtistä kaksostyttöä. He ovat iältään noin 8-vuotiaita, ja he ovat pukeutuneet vanhanaikaisiin mustavalkoisiin vaatteisiin. Tytöillä on pitkät tummat hiukset ja ruskeat silmät. Minua ei kuitenkaan pelota ollenkaan. Tytöt kuiskuttelevat toisilleen jotain englanniksi. En saa selvää mitä he puhuvat, mutta olen utelias. Haluaisin sanoa tytöille jotain, mutta en pysty. Tosi ärsyttävää. Sitten herään.
Se oli hieman erilainen unihalvaus, ja oikeastaan aika kivakin kokemus. Tämän unihalvauksen koin vain kerran, mutta mua ei haittaisi kokea sitä uudelleen, sillä haluaisin niin saada selvää, mitä ne kaksostytöt puhuivat.
Toivon todella, että tykkäsitte tästä postauksesta ja, että piditte sitä mielenkiintoisena myös. Tavoitteenani oli antaa mahdollisimman realistinen kuva omista painajaisistani ja unihalvauksistani. Toivottavasti onnistuin siinä. Nähdään taas pian seuraavan postauksen merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti